Maanviljelyä kolmannessa polvessa

Maanviljelyksessä ei ole erikseen työtä ja kotia, on elämäntapa. On päivittäisiä askareita, vuoden kierron mukaan vaihtuvia työvaiheita ja luonnon asettamien ehtojen hyväksymistä. Palkinnoksi omasta maasta nousee sato, joka on ravinnut suomalaisia perheitä sukumme toimesta jo kolmen sukupolven ajan.

 

Olemme viljelleet Hultan tilaa vuodesta 1997. Hultan tilasta tuli Kipinoisen suvun koti Anton Kipinoisen vuonna 1954 tekemien kauppojen myötä. Anton oli kotoisin Karjalasta, ja sodan jälkeen hän pitkään etsittyään löysi Tenholasta, nykyisestä Raaseporin kunnasta, tilan, jonka kumpuilevat maisemat ja laaksossa viheriöivät pellot toivat mieleen taakse jääneen kotitilan. Perhe viljeli perunaa omiksi tarpeikseen ja piti lehmiä, sikoja ja muita eläimiä.

hultantila-1

Antonin jälkeen Hultan tilan seuraava isäntä oli Pentti Kipinoinen, Matin isä. Arki oli työntäyteistä, mutta usko tulevaan oli vahva. Matti sisaruksineen oli vanhempiensa mukana pelloilla, ja lapset osallistuivat tilan töihin kukin kykyjensä mukaan. Kannattihan olla vikkelä, sillä mitä nopeammin työt saatiin valmiiksi, sitä pikemmin päästiin tekemään jotain hauskaa, vaikka uimaan. Samalla tavalla perunan kukinnan vaiheita seuraten ja kevään hallaa tarkkailen ovat kasvaneet meidän kolme poikaamme. Heidän varttuessaan tuore suomalainen peruna on myös saanut uuden merkityksen: lähiruoka.

Vuosikymmenien saatossa Hultan tilan isännät ovat kehittäneet toimintaa kukin omalla tavallaan. Sukupolvien ketju ja isän tuki pojalle ovat luoneet turvallisen alustan oman elinkeinon rakentamiselle. Hultan tilalla on aikaisemman isännän aikana viljelty perunaa myös teollisuuden tarpeisiin sekä harjoitettu laajamittaista kananmunantuotantoa. Kananmunien tuotantoketjusta on yhä toiminnassa pakkaamo, josta toimitamme kananmunat edelleen kauppoihin. Nykyisin kaikki peruna viljellään ruokaperunaksi. Huolehdimme koko tuotantoketjusta nykyaikaisin menetelmin aina kylvöstä, sadonkorjuusta ja pakkaamisesta toimitukseen asti.

hultantila-2

Pellot ovat olleet satoisia ja multainen maa ravinteikasta. Ne ovat tuottaneet lähiruokaa ensin omiksi tarpeiksi ja sittemmin niin paljon, että siitä ovat saaneet toimeentulonsa isäntäperheen lisäksi myös useat tilallamme työskennelleet maanviljelyksen ammattilaiset.